Miksi vaateostokset eivät tunnu, mutta näkyvät tilillä

1. Vaateostokset ovat epäsäännöllisiä

Toisin kuin esimerkiksi ruokakulut, vaateostokset eivät toistu viikoittain samalla rytmillä. Ostoksia tehdään harvemmin, mutta yksittäinen summa on usein suurempi.

Tämä tekee kulutuksesta vaikeasti hahmotettavaa. Kun ostos ei toistu säännöllisesti, se ei tunnu jatkuvalta menolta, vaikka vuoden aikana summa kasvaa merkittäväksi.

Vaikutus syntyy siitä, että kulut jakautuvat epätasaisesti, eivät siitä että yksittäinen ostos olisi poikkeuksellisen suuri.

2. Alennukset vääristävät hintatuntumaa

Alennukset saavat ostoksen tuntumaan säästämiseltä, vaikka kyse on edelleen kulutuksesta. Kun huomio kiinnittyy prosentteihin tai “normaalihintaan”, todellinen rahankäyttö jää helposti sivuun.

Tämä korostuu erityisesti silloin, kun alennus ohjaa ostamaan jotain, mitä ei muuten olisi hankittu. Rahaa säästyy suhteessa kuvitteelliseen hintaan, mutta kulu syntyy silti.

Alennus ei tee ostoksesta tarpeellista, vaikka se tuntuisikin järkevältä hetkessä.

3. Omistaminen ja käyttö eivät kulje käsi kädessä

Monella on vaatteita, joita käytetään harvoin tai ei lainkaan. Silti uusia hankintoja tehdään, koska yksittäinen vaate tuntuu puuttuvan tai vanha ei tunnu enää sopivalta tilanteeseen.

Kulutuksen kannalta olennaista ei ole, kuinka paljon vaatteita omistaa, vaan kuinka usein niitä käyttää. Kun käyttö jää vähäiseksi, yksittäisen vaatteen hinta käyttöä kohden nousee nopeasti.

Tämä ilmiö jää helposti huomaamatta, koska vaate on jo ostettu ja “maksettu”.

4. Verkkokaupat madaltavat ostokynnystä

Verkkokaupat tekevät vaateostamisesta vaivatonta ja nopeaa. Ostos ei vaadi fyysistä siirtymistä, ja maksaminen tapahtuu usein ilman välitöntä rahantuntua.

Tilaan useamman ja palautan osan -ajattelu siirtää päätöstä eteenpäin, mutta ei poista kulutuksen psykologista vaikutusta. Rahaa on silti käytetty hetkellisesti, ja ostokynnys madaltuu.

Helppous lisää toistoa, mikä näkyy lopulta kokonaiskuluissa.

5. Vaatteet eivät tunnu budjetoitavalta menolta

Moni budjetoi asumisen, ruoan ja liikkumisen, mutta vaatteet jäävät epämääräiseksi “sitten joskus” -kategoriaksi. Ilman karkeaakin raamia kulutus lipsuu helposti huomaamatta.

Ongelma ei ole se, että vaatteisiin käytetään rahaa, vaan se että kokonaisuutta ei hahmoteta. Ilman mittasuhteita on vaikea sanoa, milloin kulutus on linjassa oman talouden kanssa.

Jo karkea käsitys vuositasolla muuttaa suhtautumista ostoksiin.

Entä käytetyt vaatteet?

Käytetyt vaatteet voivat olla yksi tapa hallita vaatekulutusta, mutta ne eivät ole automaattinen ratkaisu. Myös käytettynä ostaminen on kulutusta, jos hankintoja tehdään paljon tai ilman tarvetta.

Toimivinta on tarkastella samaa kysymystä kuin uusien vaatteiden kohdalla: mitä tulee oikeasti käytettyä ja miksi hankinta tehdään.

Mitä tästä kannattaa ymmärtää?

Vaateostokset eivät tunnu, koska ne eivät toistu säännöllisesti eivätkä näy arjen pakollisina menoina. Kulutus perustuu pitkälti tilanteisiin, mielikuviin ja helppouteen, ei tietoisesti tehtyihin päätöksiin.

Kun tämän mekanismin tunnistaa, vaatekulut muuttuvat helpommin hallittavaksi kokonaisuudeksi ilman että ostamisesta täytyy tehdä ongelma.

Kulujen seurannasta löydät keinoja hahmottaa, miten vaateostokset asettuvat osaksi muuta kulutusta.